Kaupunkineuvos Reino Ojalan puhe 22.4.2018 vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalla

Etusivu

Arvoisat läsnäolijat,

hyvät ystävät, hyvät toverit

Vuosisata on kulunut päivistä, jolloin suomalaiset taistelivat toisiaan vastaan olosuhteissa, joissa kaikille ei ollut ollenkaan selvää, minkä puolesta taisteltiin. Punaisten puolella valtaosa haluaisi parempia olosuhteita elämälleen; kunnollisia asuntoja, elintarvikkeita, työtä ja terveydenhoitoa. Haluttiin erityisesti tuleville sukupolville parempia mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään. Toisaalta osa pyrki vallankumoukseen. Monille oli pettymys kun v.1916 vaaleilla valittu työväenenemmistöinen eduskunta hajotettiin Venäjän väliaikaisen hallituksen määräyksellä.

Valkoisten puolella oli samaa epämääräisyyttä. Monet lähtivät ajamaan venäläisiä joukkoja pois Suomesta ilman, että tarkoitus alun perin olisi ollut taistelu oman kylän tai oman maan ihmisiä vastaan. Kokonaistilanne ei ollut oikein kenenkään hallussa ja siitä kehittyi, monista varoituksista huolimatta, murheellinen tappamis- ja kostamiskierre. Teloituksia ilman tutkimuksia tai oikeudenkäyntejä. Pahimmat raakuuden alkoivat taisteluiden tauottua.

Monesti kuulee sanottavan, että eikö tämä kansalaissota, vapaussota millä nimellä kukin sitä kutsuukin, pitäisi jo unohtaa. Ei historiaa voi muuttaa ja minusta on oikein, että ajanjakso säilyy varoittavana tapahtumana mielissä, että ymmärretään miksi on tärkeätä neuvotella ja sopia. Kun suomalaiset lähtivät yhtenäisenä joukkona talvisotaan, oli se osoitus myös siitä että oli ymmärretty kansallisen yhtenäisyyden merkitys, vaikka kansalaissodasta oli kulunut vain parikymmentä vuotta.

Katsoessamme tämän päivän uutisia, voimme murheellisena todeta, että sotia käydään jatkuvasti. Valtionjohtajat uhkailevat, leuhkivat ohjuksillaan ja esim. Syyria on tällä hetkellä käsittämättömällä vimmalla tuhoamassa omaa kansaansa ja valtiotansa. Tuleekohan joskus aika, että kaikkialla hyväksytään ohje: parempia sopia kuin sotia. Valtakunnansovittelija Minna Helle lausui viime viikolla: ”Suurin syy erimielisyyksiin on luottamuksen puute toiseen tai toisiin osapuoliin. Tämä johtuu osittain siitä, että ei malteta kuunnella muiden mielipiteitä ja perehtyä. Omaa mielipidettä pidetään ainoana oikeana”. Tuota ajatusta kannattaa itse kunkin pohtia elämää elettäessä.

Hyvät ystävät, toverit

Vuonna 2017 täytti Suomi 100 ja Nokia 80 vuotta. Nokialla kaupungin juhlavuotta vietettiin monipuolisesti. Juhlatoimikunta päätti myös käynnistää hankkeen, jolla vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille saadaan nimilaatat tälle paikalle haudattujen muiston kunnioittamiseksi ja sama toteutetaan Tottijärven ja Suoniemen haudoilla. Nokialle on haudattu 285, Tottijärvelle 31 ja Suoniemelle 36 punaisten puolella toiminutta tai sellaiseksi luultua tai epäiltyä ihmistä.

Eilen kävin lukemassa nämä nimilaatat. Luin sieltä äitini veljen nimen. Veljen, jota äitini ei ehtinyt tavata, koska hän syntyi kansalaissodan jälkeen. Yrjö, 19v. nuorukainen, oli vankileirillä pyytänyt leipäpalaa nälkäänsä, hän sai lyijypalan leipäpalan sijaan. Noita nimiä lukiessa tuli vahva tunne siitä, että vastaavissa joukkohaudoissa lepäävät ovat noiden nimilaattojen kautta ikään kuin saaneet ihmisyytensä ja ihmisarvonsa takaisin. Nämä joukkohaudat ovat nyt selkeästi monien ihmisten viimeinen leposija, ei nimettömien joukkohauta.

Haluan tässä yhteydessä kiittää kaupungin juhlatoimikuntaa ja erityisesti sen puheenjohtajia Tuomo Nenosta ja Seppo Kalliota hankkeen toteuttamisesta ja myös kaikkia niitä yksityisiä ja yhteisöjä, jotka ovat lahjoituksillaan taloudellisesti mahdollistaneet hankkeen toteutuksen.

Levätköön näille nokialaisille haudoille haudatut vakaumuksensa puolesta kaatuneet ihmiset edelleen rauhassa rauhallisessa isänmaassamme.

Me kunnioitamme teidän muistoanne ja työtänne ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi.

Kiitos!

 

22.4.2018 paljastettiin v. 1918 sisällissodassa kuolleiden nimilaatta vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalla Nokian kirkolla. Lippuvartiossa olivat Johanna Perkiö, Mika Laakso, Jonne Nurmi ja Arja Laitinen.

Kommentoi