Jos menet pois, mitä minulle jää – Arjan ajatuksia sotesta

Blogit

Jos menet pois, mitä minulle jää – Arjan ajatuksia sotesta

Elämme jänniä aikoja, on kuntavaalit ja ennen kaikkea sote. Nyt on järjestään vaalipaneeleissa jätetty sote pois teemoista ja tavallaan tyydytään valmisteluun ja lopputulokseen. Minusta sote on kuitenkin aivan keskeinen asia näissäkin kuntavaaleissa.
Kun seuraa Tampereen intoa rakentaa hyvinvointikeskuksia ja niiden sijoittelua niin en voi välttyä ajatukselta, että ympäristökunnista ohjataan näihin asiakkaita. Edelleen Kari Hakarin lausuma (10.2.2017), että hyvinvointikeskuksia tulee Tampereelle 10 ja koko Pirkanmaalle 15 maksimissaan 20, niin olo on entistä epävarmempi.
Tampere siis rakentaa hyvinvointikeskuksen noin 22 000 asiakkaalle. Tällä kaavalla Nokialla ja Ylöjärvellä pitäisi olla yhteensä kolme (3) hyvinvointikeskusta, Lempäälällä omansa (1), Kangasalla ja Orivedellä yhteensä kaksi (2) ja Pirkkalallakin niukasti oma (1). Tämä tarkoittaa siis sitä, että lopulle Pirkanmaata tulisi maksimissaan kolme (3) hyvinvointikeskusta.
Tämä on yksi syy, miksi sotesta pitäisi puhua, mutta myös sen takia, että 1.3.2018 loppuu kunnan oma päätäntävalta sote-asioihin. Sen jälkeen kunta ei voi enää itse päättää sote-asioista. Tästä syystä näissä vaaleissa pitää kysyä, kumpi on tärkeämpää se, että laajat peruspalvelut ovat asiakasta lähellä vai, että ne ovat maakunnan näpeissä.
STM:n ja Kuntaliiton linjaamat lähi-, seudulliset ja laajan väestöpohjan palvelut ovat karua luettavaa kun niitä peilaa tuohon hyvinvointikeskusmalliin, jota tällä hetkellä linjataan. Nykyisten ja uusien valtuutettujen tärkeä tehtävä täällä Nokialla on varmistaa riittävä määrä laadukkaita, sosiaali- ja perusterveydenhuollon palveluita lähellä kaupunkilaisia.

 

Arja Laitinen